Virusten ja hoitogeenien kuvannus

Geeniterapiatutkimukseen kuuluvat olennaisena osana hoidon tehon määrittäminen erilaisten koesarjojen avulla. Sekä viruspartikkelien että hoitogeenien kuvantaminen kuuluvat potilasturvallisuuden tutkimukseen. Seuraavassa on esiteltynä erilaisia tekniikoita, joilla viruksia ja hoitogeenejä voidaan kuvantaa.

• MRI, magneettiresonanssikuvantaminen (Käytetty Suomessa ensimmäistä kertaa viruspartikkelien kuvantamiseen: Räty et al 2006)
• PET, positroniemissiotomogragfia (Käytetään kuvantamaan HSV1-tk hoitogeeniä esim: TYKS)
• SPECT, single photon computer tomography (Käyttö reseptorien tai viruspartikkelien kuvantamiseen: Raty et al 2007)
• Optiset menetelmät (Herkkä menetelmä geenien ilmenemistason kuvantamiseen)
• Ultraäänikuvannus (Erilaisten liposomipartikkeleiden kuvannus verisuonistossa)
• Fluoresenssi- ja valomikroskopia (Kudosleikkeistä tapahtuvat analyysit)

Yleisesti geeniterapiakuvantamisesta lisää.

Kuva 1. Viruspartikkeleita MR- kuvattuna aivoista (Räty et al 2006).

a) Rautaoksidilla merkityt virukset kertyvät aivojen selkäydinnestettä tuottaviin soluihin ja näkyvät tummana läikkänä MRI-kuvassa eri aikapisteissä.

b) Kontrolli ei tuota vastaavaa signaalia